Tämä viikonloppu on ollut jotenkin raskas. Tai koko mennyt kuukausi on ollut, terveys on prakannut ja muitakin huolia on ollut. Eniten on kuitenkin mietityttänyt se, olenko ahminut elämäni liian täyteen. Tämä katastrofaalinen viikko on korostanut sitä, että elämästä on tullut yhtä suorittamista. Luppo- eli palautumisaikaa ei ole. Itse olen toki tehtävät itselleni haalinut. Sitä kautta itsellä pitää ymmärtää painaa jarrua ja höllätä taakkaa, ettei lähde lapasesta.
En ollut tosiaan varautunut ajankäytöllisesti näissä opinnoissa tällaiseen tuntimäärään. Eikä oikeastaan se, että aikaa menee viikoittain, tiistait on kyllä allakoitu ja tehtävien tekoon jää mitä jää. Tiukempaa mulla on sovittaa oman ryhmän kanssa aikatauluja. Taas lisää sitovia kiinnikkeitä viikkoon. Ja ryhmän kanssa tapaamiset ovat luonnollisesti ehto yhteisten asioiden edistämiseksi.
Hmm. Pitää vielä hetki pureskella. Ja hahmottaa omien resurssien rajoja. En haluaisi heittää kirvestä kaivoon. Vaakakupissa on silti painavat asiat. Juuri niitä, mistä viime webinaarissa meidän ryhmä piti oman session: aikuisen opiskelijan oppiminen ja ohjaus / aikuisen oppijan haasteet.
