Jännän äärellä

Tämä viikonloppu on ollut jotenkin raskas. Tai koko mennyt kuukausi on ollut, terveys on prakannut ja muitakin huolia on ollut. Eniten on kuitenkin mietityttänyt se, olenko ahminut elämäni liian täyteen. Tämä katastrofaalinen viikko on korostanut sitä, että elämästä on tullut yhtä suorittamista.  Luppo- eli palautumisaikaa ei ole. Itse olen toki tehtävät itselleni haalinut. Sitä kautta itsellä pitää ymmärtää painaa jarrua ja höllätä taakkaa, ettei lähde lapasesta.

En ollut tosiaan varautunut ajankäytöllisesti näissä opinnoissa tällaiseen tuntimäärään. Eikä oikeastaan se, että aikaa menee viikoittain, tiistait on kyllä allakoitu ja tehtävien tekoon jää mitä jää. Tiukempaa mulla on sovittaa oman ryhmän kanssa aikatauluja. Taas lisää sitovia kiinnikkeitä viikkoon. Ja ryhmän kanssa tapaamiset ovat luonnollisesti ehto yhteisten asioiden edistämiseksi.

Hmm. Pitää vielä hetki pureskella.  Ja hahmottaa omien resurssien rajoja. En haluaisi heittää kirvestä kaivoon. Vaakakupissa on silti painavat asiat. Juuri niitä, mistä viime webinaarissa meidän ryhmä piti oman session: aikuisen opiskelijan oppiminen ja ohjaus / aikuisen oppijan haasteet.

Alku aina hankalaa. Mutta seisooko se kiitos lopussa?

Webinaari 27.9. oli mielenkiintoinen. Pohjatyöt ja kampuksen porukan tekemä diaesitys oli mielestäni hyvä ja yhdessä ac:n kautta käytiin läpi edellisenä päivänä kaikki materiaali ja aukaistiin asioita toinen toisillemme. Jostain syystä tuntui itselle vieraalta käydä asioita läpi muulle porukalle. Tuntui, että ei löydy sanoja. Tuntui, että inhotti koko ac, kun ei näe muita ja pysty olemaan todellisessa vuorovaikutuksessa. 

Liekö taustalla vaikuttaa väsymys, neljättä viikkoa tässä hengistyselinvaikeuksien ja tulehduksien kanssa olen painiskellut. Niin sairas ei kuitenkaan ole ollut, että olisi  ollut mahdollisuutta jäädä kotiin. Mutta puhti on silti pois. Sietokyky tällä aikuisella oppijalla on koetuksella. 

Mukavuusalueelta olen joutunut pois näihin opintoihin hypätessä. Usko omaan itseen on koetuksella jostain syystä tässä vaiheessa - minusta miksikään opettajaksi ole. Vaikka itsehän juuri kerroin muulle porukalle, että koulutuksen tärkein tehtävä on palauttaa ihmisen usko omaan kykyynsä ajatella itsenäisesti. Tuntuu kuin olisi sahannut tänään omaan nilkkaan. Ehkä pitää nukkua yön yli ja tuumata asioita uusiksi. Sen verran tämän webinaarin opista, niin parasta se on tosiaan sen oman materiaalin osalta. Olen huono sivistyssanoissa ja erilaisissa hienoissa termeissä. Jostain syystä ne ei meinaa jäädä haaviin. Mutta josko joku hatara ajatus olisi jäänyt konnektivismista tai autenttisesta oppimisesta. Ne olivat asioina sellaisia, että olivat lähtökohdassa kauimpana minun tiedoista. Huomaan, että osa muusta ryhmästä on vahvasti teoreettisempia kuin minä. Tuntuu, että oma käytännönläheisyys ei pääse loistamaan ac-opetuksen kautta. Tässä itselle päiväkirjamerkintää tästä hetkestä. Toivottavasti pääsen kirjoittamaan myöhemmin valoisampia tekstejä.   

Oman osaamisen perkele

HOPS-keskustelussa Katin kanssa oli puhetta, että pitäisi aukaista oma taustaosaaminen. Tälle iltaa (20.9.2016) innostuin Krankin Tiinan Padlet-osaamisesittelystä siinä määrin, että aloitin kirjoittamaan omaa osaamista itselleni uudelle pohjalle. Ilman mitään vanhoja ansioluetteloita, suoraan vaan omaan muistiin pohjautuen. Pitää lisäillä vielä myöhemmin hieman työpolkuun töiden kestoja ja vuosia. 

Lähdin liikenteeseen tylsästi ja perinteisesti koulutuspolusta. Jonka jälkeen hieman väriä, eli elämän polku ja sitten työpolku. Ehkäpä mielenkiintoisinta oli kuitenkin kirjailla otsikot  "osaaminen" ja "osaajan ominaisuudet". Sinne nakkelin ajatuksia itsestäni otsikkotasoilla ja aukaisin niitä muutamalla lauseella. Pitänee varmaan nukkua yön yli ja lukea uudelleen, miten olen itseäni ajatellut. Uskon, että tietyissä asioissa osaan ajatella kohtuullisen realistisesti oman tasoni, joskus varmaan myös aliarvioin osaamistani. Toivottavasti en kuitenkaan pullistele joissan asioissa ja tuudittaudu väärään arvioon omasta osaamisestani. Se on mielestäni vaarallisempaa kuin aliarviointi. Ainakin sitä on vaikea myös ulkoapäin lähteä korjaamaan, mikäli joku toinen sen huomaa. 

Tässäpä pari otteet osaamisestani ja ominaisuuksistani:

KEHITTÄMISTOIMINTA: Villejä ajatuksia. Taitoa sanoittaa uusia ideoita. Rohkeutta ja väyliä viedä niitä eteenpäin. Nautiskelen muiden kanssa ideoinnista ja siitä kun ajatukset saavat tuulta purjeisiinsa.

LUOVUUS: Ei tarvi osata kaikkea. Aina voi opetella. Ei se, mitä koulussa opitaan. Vaan mitä opin elämältä. Rakastan tehdä näkyvää - maalata seiniä, hioa vanha jakkara, pestä terassi, nikkaroida naulakko, suunnitella ja toteuttaa vaikka esitteitä. Myös kuntoutuksessa ja valmennuksessa voi ja saa olla luova. Olen pystynyt viemään läpi valtakunnallisestikin uusia palvelukombinaatioita. Tietämättäni =)

TERVE LAISKUUS: Aina ei huvita. Ja mielellään mietin monesti, miten asian voi tehdä tehokkaasti aikaa, vaivaa ja / tai rahaa säästäen. 

MAALAISUUS: Vihaan sivistyssanoja. Jos asian voi sanoa suomeksi, niin se pitää sanoa suomeksi. En pidä ihmisistä, jotka ovat enemmän kuin mitä ovat. Tai jotka patsastelevat muutoin omalla statuksellaan tai muulla maallisella. Ihminen ihmiselle, sillä pääsee jo pitkälle. Perusasiat kuntoon ensin. 

 

Pientä ponnistelua

Viikonloppu meni järjestötoimintahommissa ja juhliessa 110-vuotista yhdistystä missä toimin sihteerinä. Tänään tällainen leppoistettu päivä. Mutta kun vauhtiin pääsin, niin maalailin yhden lipaston ja, raapaisin lehtikirjoituksen paikallislehteen luottamushenkilön näkövinkkelistä ja laitoinpa vielä ekstrana menemään Some-Noviisiin osaamismerkkiä, joka ei ole pakollinen. Mutta oli mielestäni kohtuullinen ansaita. Katsotaan, onko tarkastava taho samaa mieltä kanssani =)

Laitanpa itselleni vielä tähän näkösälle muistilistaksi, mitä kaikkia osaamismerkkejä pitäisi suorittaa. Vihreät on jo takataskussa.

1. Tiedostojen jako verkossa
2. Blogger TAI Wordpress
3. Verkko-ohjauksen välineet TAI Facebook-ohjaus
4. Google dokumentit ja Google Drive TAI Office 365 ja OneDrive
5. Google lomakkeet
6. Verkkokokousvälineet
7. Netiketti ja tekijänoikeus
8. Kuvapalvelut
9. Mobiilivideo TAI YouTube
10. Pedagogiset mallit 

Kävin loppuviikosta katsomassa oman opetusosuuden pikakelauksella. Vähän hymyilyttää. Yllättävän vakuuttavalta kuulostin, vaikka asia ei sinällään täysin omaa ollutkaan. Toki, asia itsessään (työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaaminen) ei ollut minulle uusi, mutta se, että siitä pitää jotain kertoa ja taustoittaa muille, niin se oli uutta. Se muuttaa asiaa itse asiassa aika paljon. Olet ajatellut, että tiedät siitä jotain. Mutta sitten tiukassa paikassa et olekaan varma mihin tietosi pohjautuu. On hyvä, että lähdetään perusteista. 

Mutta, enköhön jatka sunnuntaita vielä hetken aikaa leppoisasti. Kuitti. 

Arki rullaa ja aiheuttaa alussa ahdistusta

Kesä lomineen ja makkaroineen on lusittu. Tuntuipa tiukalta alkaa elokuussa vääntämään HOPS:n pohjaa itselle. Useampana iltana sitä piti istahtaa sen ääreen, että olisi jotain esiteltävää HOPS.keskusteluun. Käyty keskustelu Katin kanssa oli hyvä, vaikka uskoa omaan selviytymiseen ei edistä päässä oleva sekasotku kaikesta näihin opintoihin liittyvästä. 

Viikkoa ennen ensimmäistä yhteistä AC-yhteyttä iski todellisuus rytinällä niskaan. Ryhmätehtävä viikon aikataululla ei ollut minulle mieluinen juttu, koska sattui itselle todella huonoon saumaan. Ajattelin vaan kauhulla, että minulla on yksi ilta ennen etäopetusta aikaa lukea taustamateriaalia, tehdä kirjallista ja hahmottaa omaa kokonaisuutta. Muutoin oli kaikki päivät ja illat täynnä sovittuja menoja ja tapahtumia. Soijaa pukkasi kyllä.Kerkesin jo elo-syyskuun vaihteessa ajatella, että joudunko keskeyttämään tai laittamaan jäihin koko opeopinnot. Syynä oli oma ajankäyttö. En ollut ehkä kuitenkaan osannut varautua tällaiseen rykäykseen. Talollisena ja lapsellisena ja eronneena ei ole varsinaisesti ollut vapaa-ajan käyttöongelmia tähän saakka. Pitänee jotenkin varmaan kasvaa tähän ajankäyttöön ja sitovuuteen. Ja kasvu tekee kipeää. Toki, järki pitää olla mulla päässä eikä kouran silmässä. Jos jaksaminen alkaa prakaamaan, niin sitten se edellä mennään. Olen aloittamassa marraskuussa työkykykoordinaattori-koulutuksen, joka on ammatillinen täydennyskoulutus, lähipäiviä vuoden aikana 10 Oulussa. Toivon, että voin hyödyntää sitä jotenkin näihin opintoihin. 

No, itse asiaan. Onneksi viikonloppureissun aikana ite hokasin, että puhelimessakin löytyy vaikka mitä hifistelyä, joten aloitin ryhmälle powerpointin pohjan teon ja jaoin sen kampuksen jäsenille. Sekin jo huojensi ja jäsensi omaa ajatusta. Aikaa varsinaiseen sisällön tuottamiseen oli kuitenkin vain se maanantai-ilta ennen opetustilaisuutta. Diasarja paisui 30-sivuiseksi. Totesin, että osa materiaalista ei sovi minun suuhuni ja enkä tutustunut niiden taustalla oleviin materiaaleihin. Oli hyvä päätös, että surffasin opetustilanteessa läpi vain niitä dioja, jotka itse ajattelin asian tiimoilta merkityksellisiksi. Teemanahan meillä oli työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaaminen. 

Oma esitys meni kohtalaisesti omaan taustatyömäärään nähden. Muiden ryhmäläisten tekeminen auttoi itseä tosi paljon. Esityksen aikana tuntui typerältä, kun muut olivat parikymmentä minuuttia radiohiljaisuuden takana ja olo oli kuin monologin esittäjällä. Välillä mietin onko siellä ketään ja onko mulla ees linjat auki, kunhan vaan posotan puhua ja ääni ei kuulu eetteristä minnekään =) Vuorovaikutus puuttui, ei oikein tiennyt miten kuulijat ja näkijät esitykseni ottivat. Olimme kaikki kohtuullisen armollisia palautteen antajina, kehitettävää olisin toivonut kuulevani myös.  


Muiden esityksien osalta eniten mieleen painui Padlet-pohjalle tehty presis. Sitä oli kiva katsella ja se oli visuaalisesti mielenkiintoinen. Harmi, että ekalla kerralla itsessään esityksen sisältö muutoin meni ohi, koska ihastelin ja testailin Padlet-juttuja siinä esityksen aikana. 

Pitäisi vielä käydä kuuntelemassa oma esitys. Siitä ei olekaan aikaisemmin kokemusta, että miltä sitä kuulostaa ja kiinnostaahan se, että puhuuko sitä asiasta vai asian vierestä. Mutta tälle iltaa en enää jaksa, otetaan se vaikka torstain tai perjantain hiljaisiin illan tunteihin ohjelmaksi.
 
Käykääs ihmeessä tsekkaamassa OPH:n sivuilta löytyvää hyvien käytänteiden sivustoa. Ammatilliseen opetukseen liittyviä hyviä käytänteitä oli tällä hetkellä 213 kpl, joten josko sieltä jokaiselle opeopiskelijalle jotain kättä pitempää ja ajatusta vireyttävää löytyisi. Opetushallituksen hyvät käytännöt

Testipäivä

Nonniin. Linjoilla ollaan. Ihan kiva oli tulla työmaalle, sain tytön kummitätinsä kanssa heppahommiin, niin voi ihan rauhassa ottaa kontaktia Kairan kampuksen kööriin. 

Tässä samalla, kun muut testailee mikkejä, niin laittelen itselle työkoneelle kirjanmerkkejä. Moodlea, portaalia, oppiminen onlainia. Tykkään, että hommat on järjestyksessä ja nopeasti löydettävissä. Jos vaan kehtais aina alussa panostaa just tämmöiseen =) Nyt onneksi panostan. 

Ilmeisesti pitäisi kohta muille esitellä AC:n kautta omaa blogia. Lähipäivien jälkeen en ole koulutukselle juurikaan suonut ajatuksia. Enkä blogillekaan. 

No nyt on jo ohi eka reenikerta ac:ssa. Palavereissa oon ollu aiemmin,  mutta eipä oo tarvinu houstailla saatika jakaa näyttöjä tai valkotauluja. Perusasioissakin on opeteltavaa. Mut eka kokemus takana,  siitä oon tyytyväinen. 

- Päivi - 

Some-noviisista liikenteeseen

Jotain tarttumapintaa alkajaisiksi. En millään muotoa ole ekspertti konehommissa, mutta joihinkin asioihin on jotakin ajatusta. Matka kohti Some-noviisiksi on lähtenyt, kaksi osaamismerkkiä tienattu: Blogger ja Google Lomakkeet. Ei se, että on kyennyt suorittamaan osaamismerkkejä, vaan se, että miettisi miten asioita voisi hyödyntää opettajan työssä. 

Molemmille löydän kyllä vaihtoehtoja, enemmän olen syttynyt tällä hetkellä tähän blogi-hommaan. Olen aiemmin ajatellut blogaamisen olevan paremminkin vapaa-ajan hommaa, työkaluna en ole sitä osannut ajatella. Mutta nytpä on sekin mietinnässä.

Ensimmäinen nörttimerkki melkein taskussa

Tadaa =) Ihan näillä näppäimilla on ensimmäinen osaamismerkki tienattu Some noviisin titteliä tienatessa. Jes

- Päivi -

Ekaluokan eka päivä

Uusi sivu elämässä käännetty. Eilen startattiin opettajakorkeakoulussa täällä Kuusamossa. Alku aina hankalaa ja päässä surraa. Eilen illalla olin aika puhki. Edellisistä opinnoista on vierähtänyt jo viisi vuotta, pitäisi alkajaisiksi opetella oppimaan.

Odotan koulutukselta paljon. Eli toisin sanoen odotan itseltäni paljon. Se, miten tulen matkan varrella kehittymään ja erityisesti missä asioissa, on minulle vielä suuri mysteeri. Mutta ei se haittaa. Jos minulla olis kristallipallo tulevaisuuden katseluun, niin mitäpä minä töissä saatika opiskelijana olisin. 

Viimeinen vuosi on ollut suuria muutoksia. Elämää on vuoden aikana käännelty moneen suuntaan ja on se kääntynyt kääntämättäkin. En olisi missään olosuhteissa uskonut, että vuoden päästä olisin tällaisessa tilanteessa. Siis hyvässä mielessä. Haasteita tulee olemaan näiden opintojen edistämisessä ajallisesti ja varmasti jaksamistakin täytyy jakaa moneen asiaan. Suhtaudun siihen kuitenkin niin, että ei se matka tapa vaan vauhti. Eli körötellään tarvittaessa hissun kissun, eteenpäin tekevi kuitenkin mieli.  

Olen sitä mieltä, että pitänee kirjoitella vaikka tänne blogiin alkuajatuksia kuin ameeba konsanaan. Niitä voi sitten lukea myöhemmässä vaiheessa ja toivottavasti voi todeta omaa kehitystä myös sitä kautta.

Hyvää fiiilistä tähän hetkeen tuo kiva biisi, kuunteleppa sinäkin =)

 - Päivi -

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätetään toinen koulupäivä =)