Webinaari 27.9. oli mielenkiintoinen. Pohjatyöt ja kampuksen porukan tekemä diaesitys oli mielestäni hyvä ja yhdessä ac:n kautta käytiin läpi edellisenä päivänä kaikki materiaali ja aukaistiin asioita toinen toisillemme. Jostain syystä tuntui itselle vieraalta käydä asioita läpi muulle porukalle. Tuntui, että ei löydy sanoja. Tuntui, että inhotti koko ac, kun ei näe muita ja pysty olemaan todellisessa vuorovaikutuksessa.
Liekö taustalla vaikuttaa väsymys, neljättä viikkoa tässä hengistyselinvaikeuksien ja tulehduksien kanssa olen painiskellut. Niin sairas ei kuitenkaan ole ollut, että olisi ollut mahdollisuutta jäädä kotiin. Mutta puhti on silti pois. Sietokyky tällä aikuisella oppijalla on koetuksella.
Mukavuusalueelta olen joutunut pois näihin opintoihin hypätessä. Usko omaan itseen on koetuksella jostain syystä tässä vaiheessa - minusta miksikään opettajaksi ole. Vaikka itsehän juuri kerroin muulle porukalle, että koulutuksen tärkein tehtävä on palauttaa ihmisen usko omaan kykyynsä ajatella itsenäisesti. Tuntuu kuin olisi sahannut tänään omaan nilkkaan. Ehkä pitää nukkua yön yli ja tuumata asioita uusiksi. Sen verran tämän webinaarin opista, niin parasta se on tosiaan sen oman materiaalin osalta. Olen huono sivistyssanoissa ja erilaisissa hienoissa termeissä. Jostain syystä ne ei meinaa jäädä haaviin. Mutta josko joku hatara ajatus olisi jäänyt konnektivismista tai autenttisesta oppimisesta. Ne olivat asioina sellaisia, että olivat lähtökohdassa kauimpana minun tiedoista. Huomaan, että osa muusta ryhmästä on vahvasti teoreettisempia kuin minä. Tuntuu, että oma käytännönläheisyys ei pääse loistamaan ac-opetuksen kautta. Tässä itselle päiväkirjamerkintää tästä hetkestä. Toivottavasti pääsen kirjoittamaan myöhemmin valoisampia tekstejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti