Kesä lomineen ja makkaroineen on lusittu. Tuntuipa tiukalta alkaa elokuussa vääntämään HOPS:n pohjaa itselle. Useampana iltana sitä piti istahtaa sen ääreen, että olisi jotain esiteltävää HOPS.keskusteluun. Käyty keskustelu Katin kanssa oli hyvä, vaikka uskoa omaan selviytymiseen ei edistä päässä oleva sekasotku kaikesta näihin opintoihin liittyvästä.
Viikkoa ennen ensimmäistä yhteistä AC-yhteyttä iski todellisuus rytinällä niskaan. Ryhmätehtävä viikon aikataululla ei ollut minulle mieluinen juttu, koska sattui itselle todella huonoon saumaan. Ajattelin vaan kauhulla, että minulla on yksi ilta ennen etäopetusta aikaa lukea taustamateriaalia, tehdä kirjallista ja hahmottaa omaa kokonaisuutta. Muutoin oli kaikki päivät ja illat täynnä sovittuja menoja ja tapahtumia. Soijaa pukkasi kyllä.Kerkesin jo elo-syyskuun vaihteessa ajatella, että joudunko keskeyttämään tai laittamaan jäihin koko opeopinnot. Syynä oli oma ajankäyttö. En ollut ehkä kuitenkaan osannut varautua tällaiseen rykäykseen. Talollisena ja lapsellisena ja eronneena ei ole varsinaisesti ollut vapaa-ajan käyttöongelmia tähän saakka. Pitänee jotenkin varmaan kasvaa tähän ajankäyttöön ja sitovuuteen. Ja kasvu tekee kipeää. Toki, järki pitää olla mulla päässä eikä kouran silmässä. Jos jaksaminen alkaa prakaamaan, niin sitten se edellä mennään. Olen aloittamassa marraskuussa työkykykoordinaattori-koulutuksen, joka on ammatillinen täydennyskoulutus, lähipäiviä vuoden aikana 10 Oulussa. Toivon, että voin hyödyntää sitä jotenkin näihin opintoihin.
No, itse asiaan. Onneksi viikonloppureissun aikana ite hokasin, että puhelimessakin löytyy vaikka mitä hifistelyä, joten aloitin ryhmälle powerpointin pohjan teon ja jaoin sen kampuksen jäsenille. Sekin jo huojensi ja jäsensi omaa ajatusta. Aikaa varsinaiseen sisällön tuottamiseen oli kuitenkin vain se maanantai-ilta ennen opetustilaisuutta. Diasarja paisui 30-sivuiseksi. Totesin, että osa materiaalista ei sovi minun suuhuni ja enkä tutustunut niiden taustalla oleviin materiaaleihin. Oli hyvä päätös, että surffasin opetustilanteessa läpi vain niitä dioja, jotka itse ajattelin asian tiimoilta merkityksellisiksi. Teemanahan meillä oli työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaaminen.
Oma esitys meni kohtalaisesti omaan taustatyömäärään nähden. Muiden ryhmäläisten tekeminen auttoi itseä tosi paljon. Esityksen aikana tuntui typerältä, kun muut olivat parikymmentä minuuttia radiohiljaisuuden takana ja olo oli kuin monologin esittäjällä. Välillä mietin onko siellä ketään ja onko mulla ees linjat auki, kunhan vaan posotan puhua ja ääni ei kuulu eetteristä minnekään =) Vuorovaikutus puuttui, ei oikein tiennyt miten kuulijat ja näkijät esitykseni ottivat. Olimme kaikki kohtuullisen armollisia palautteen antajina, kehitettävää olisin toivonut kuulevani myös.
Muiden esityksien osalta eniten mieleen painui Padlet-pohjalle tehty presis. Sitä oli kiva katsella ja se oli visuaalisesti mielenkiintoinen. Harmi, että ekalla kerralla itsessään esityksen sisältö muutoin meni ohi, koska ihastelin ja testailin Padlet-juttuja siinä esityksen aikana.
Pitäisi vielä käydä kuuntelemassa oma esitys. Siitä ei olekaan aikaisemmin kokemusta, että miltä sitä kuulostaa ja kiinnostaahan se, että puhuuko sitä asiasta vai asian vierestä. Mutta tälle iltaa en enää jaksa, otetaan se vaikka torstain tai perjantain hiljaisiin illan tunteihin ohjelmaksi.
Käykääs ihmeessä tsekkaamassa OPH:n sivuilta löytyvää hyvien käytänteiden sivustoa. Ammatilliseen opetukseen liittyviä hyviä käytänteitä oli tällä hetkellä 213 kpl, joten josko sieltä jokaiselle opeopiskelijalle jotain kättä pitempää ja ajatusta vireyttävää löytyisi. Opetushallituksen hyvät käytännöt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti